Oppikirjan uudet muodot


Napauta kuvaa, niin saan suuremmaksi.
OPUS Kysymyspolut metataso ensimmäinen raakaversio 21.9.2016.png


Verkottuneet digitaaliset laitteet ovat muuttaneet merkittävällä tavalla tapoja joilla tuotamme ja käytämme sisältöjä, mukaan lukien oppisisällöt. Uusia mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Esimerkiksi Amazonista ja Kindle-päätelaitteesta on jo tullut merkittävä kanava, jolle ihmiset julkaisevat teoksiaan suoraan ilman perinteistä kustantajaprosessia.

Oppikirjan pitkäaikainen formaatti staattisena ja ulkolukuun perustuvana on nopeasti varioitumassa. Mahdollisuuksia murrokseen ovat tuoneet 2000-luvun alun uudet teknologiat wiki-yhteiskirjoittamisesta tablet-käyttöön ja nopeista internet-yhteyksistä oppijoiden omiin valokuviin lähiympäristöstään. Esimerkiksi kirjasprintissä (booksprint) asiantuntijat voivat kirjoittaa yhdessä viikonlopussa vaikkapa matematiikan perusoppikirjan mistä päin maailmaa tahansa.

Ajatellaan oppikirja uusiksi


Uudenlainen oppikirja voi toimia erityyppisissä päätelaitteissa ja saman sisällön sovittaminen erilaisten oppijoiden tarpeisiin helpottuu. Oppisisältöjä voi katsella, kuunnella, tunnustella, niihin voi tutustua vaikka keholla ohjaten. Tuottaminen voi tapahtua kirjoittamisen lisäksi puhumalla, piirtämällä tai taltioimalla ja editoimalla. Näin esimerkiksi aistivammat ja lukihäiriö eivät ole esteenä yhteistoiminnallisessa oppimisessa.

Yksi kiinnostavimmista mahdollisuuksista on oppikirjan ymmärtäminen oppimisprosessina. Esimerkiksi Savonlinnan Normaalikoulun ekaluokkalaiset kokeilevat tehdä aapisensa yhdessä ja tietyssä mielessä oppikirjaa ei enää tarvita sen valmistuttua. Oppikirjaa voidaan työstää etäyhteyksillä kanssa ympäri Suomea ja ulkomaita myöten. Laajasti ajatellen hankkeen nimi voidaankin kääntää myös toisin päin: Oppimisympäristö oppikirjana.

Autenttiset ympäristöt, vertaisopettaminen ja vastavuoroinen opettaminen yhdessä oppisisältöjen tuottamisen kanssa olivatkin eräs Opus-hankkeen keskeinen pilotoinnin kohde. Muun muassa videoitten, valokuvien ja äänitallenteiden avulla ympäristöä havainnoitiin ja havainnoista koottiin kollaaseja, kuten omia videoita tai havainnoilla täydennetään valmiita aineistoja. Samoilla periaatteilla oppikirja oppimisympäristönä voi avata aineistoksi ja lähteeksi myös koko muun ympäröivän yhteiskunnan, lähiseudut, jopa kaukaisemmat kohteet.

Laadullinen hyppäys


Oikein käytettynä sulautuvan opetusteknologian avulla oppijoiden luovuus ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät. Tehdään ja toteutetaan jotain sellaista, jota ilman teknologiaa ei olisi voitu tehdä ja joka vie oppimistilanteita myös kohti kognitiivisesti vaativampaa tiedonkäsittelyä tai sosiaalisesti haastavampia tilanteita.

Oppimissisältöjen ja oppimisympäristöjen integrointi auttaa parhaimmillaan oppijaa soveltamaan opittua useaan asiayhteyteen. Kun TVT ja mobiilioppimisen apuvälineet sulautuvat osaksi oppimisympäristöä, oppija saa, Kai Hakkaraista lainaten, älyllisiä proteeseja. Uusi oppikirja voi toimia tällaisena eheyttäjänä ja oppimisympäristöjen monipuolistajana. Lisäksi oppikirjan, vaikkapa videoilla rikastetun kokonaisuuden, tekeminen opettaa medialukutaitoa sekä tuo teknologian käyttötaidon oppimisen tasa-arvoisesti kaikille.

Esimerkiksi itse tehty dokumenttivideo erilaisista työympäristöistä ja työpaikoista sisältää videokäsikirjoittamista (suunnittelu ja aiheeseen perehtyminen), kokemuksellisen elementin (käydään autenttisissa kohteissa kuvaamassa ja haastattelemassa) ja reflektiivisen oppimisen (videon editointi ja yhdessä katsominen). Rantakylän oppilaat perehtyivät työn tekemiseen ja erilaisiin ammatteihin. Yhtenä itse luotuna oppimateriaalina video erilaisista ammateista.


Kiteytetysti tavoitteena on monilukutaito, johon kuuluu sekä taito lukea että taito tuottaa monikanavaisia sisältöjä. Tekeminen edistää ymmärtämistä ja sisältöjen tulkintaa. Näin myös mediakriittisyys, tuo informaatioaikakauden tärkeä taito, kehittyy. Perinteiset oppikirjat ja kirjat ylipäätään ovat apuna ja tukena. Niistä haetaan tietoa ja niitä käytetään lähteinä. Multimodaalinen työskentely laajenee paperikirjoista erilaisiin digitaalisiin sisältöihin ja itse luotuihin sisältöihin. Muut ihmiset toimivat tiedon lähteinä. Autenttinen ympäristö tarjoaa paljon havaintoaineistoa, kuten Nurmijärven yhteiskoulun rehtori Mikko Jordman totesi, hankkeemme tavoite ja tulos onkin oikeastaan se, että maailma on oppikirja.

Mahdollisia vaihtoehtoja voi alkaa tarkastella oppi- tai tietokirjamaisen oppimissisällön elinkaaren kautta.


Tekijät ja tietosisältö


Oppikirja ajatellaan perinteisesti siten, että sillä on tekijänä yksi tai useampi asiantuntija, kustantaja huolehtii sisällön oikeellisuudesta ja teos on opetussuunnitelman mukainen.

Internetin myötä oppikirjan tuotantoprosessin ei tarvitse olla näin suljettu. Esimerkiksi Wikipedian artikkeleita tuottaa laaja joukko anonyymeja kirjoittajia. Artikkelien validointi tapahtuu kollektiivisesti vertaisarvioinnilla ja lopputulos on yleisesti hyväksytty käsitys aiheesta. Wikipedian taustakeskustelut artikkeleista ovat toisinaan kiivaita ja voivat kestää kuukausia.

Vertaistuotanto on yksi vaihtoehto auktorisoiduille tekijöille. Tuottajina voi toimia esimerkiksi koululuokka tai teosta voidaan tehdä useiden koulujen kesken. Tällöin oppikirjaa voidaan ajatella oppimisympäristönä.

Ilmaisu- ja selailutapa


Perinteinen oppikirja omaksutaan lineaarisesti tai opettajan johdolla sieltä valitaan yksittäisiä jaksoja. 1990-luvulla alkoi yleistyä sekä hyperteksti että multimedia. Niissä etenemistapa, esimerkiksi Wikipedian tapaan, perustuu mosaiikkimaiseen kudelmaan, jossa käyttäjä voi itse valita haluamansa etenemispolun haluamistaan aiheista. Näissä selailutavoissa ei välttämättä ole tarkoituskaan omaksua kaikkia sisältöjä.

Perinteinen oppikirja on sisällöltään staattinen eli sisältö ei muutu käytön aikana. Digitaalinen teos voi olla interaktiivinen eli vuorovaikutteinen. Tällä tarkoitetaan sekä vapaamuotoista etenemistä että oppikirjan mukautumista käyttöön esimerkiksi tehtävien suhteen. Tehtävät voivat olla ennalta laadittuja tai oppikirja voi tuottaa niitä käytön mukaan, kuten vaikkapa hahmotus- ja laskentatehtäviä. Oppikirja voi myös mukautua käyttäjän lähtötason mukaan tai opittavaa aihetta voi tarkastella halutussa laajuudessa. Tällöin puhutaan dynaamisesta eli mukautuvasta sisällöstä.

Digitaalista oppikirjaa voidaan usein muokata monin tavoin. Yksinkertaisimmillaan oppija voi tehdä sähköisiä muistiinpanoja oppikirjaan. Näin toimivat monet eKirjojen lukusovellukset. Lisäksi voidaan esimerkiksi tallentaa harjoitustehtävien tulokset. Laajimmillaan oppijat voivat muokata suoraan sisältöjä, kuten wikeissä.

Hankinta ja rahoitus


Perinteisen oppikirjan hankinta on selkeää. Siinä hankitaan yleensä kertakorvauksella kirja, jota voidaan käyttää periaatteessa rajattomasti.

Digitaalisten oppisisältöjen myötä asetelma on muuttunut varsin monitahoiseksi ja ansainmalleja on haettu muun muassa tietokoneohjelmista. Digitaalisen oppisisällön hankintaan sekä käyttö- ja reunaehtoihin on hyvä paneutua etukäteen

Ensinnäkin on hyvä selvittää, mitä ollaan varsinaisesti ostamassa: ostetaanko tuote tai palvelu, jota voi hyödyntää miten parhaaksi näkee vai lisenssi, joka tarkoittaa tuotteen tai palvelun käyttöoikeutta. Digitaalinen oppisisältö voi olla joko kokonainen tuote tai palvelu, kuten oppimisympäristö tai itsenäinen teos, osa laajempaa kokonaisuutta tai täydennys- tai laajennusosa. Tässä kohden pitää varmistaa, miten oppisisältö integroidaan omaan oppimisympäristöön tai koulun järjestelmään. Lisäksi on selvitettävä oppisisällön hinnoittelumalli ja käyttöoikeusaika. Onko kyseessä kertakorvauksella hankittava tuote tai palvelu vai maksetaanko siitä kuukausittain tai vuosimaksu. Edelleen, onko maksu jatkuva tai toistaiseksi ja miten sopimuksen voi lopettaa. Hinnoittelumalli ja käyttöoikeusaika ovat usein sidottu toisiinsa eli saako oppikirjan käyttöönsä periaatteessa elinikäisesti vai onko käyttöoikeus sidottu tiettyyn aikaan.

Miten uusi oppikirja koulun toimintakulttuuriin?


Kokeneet opettajat hankekouluista kertovat, miten opettaja voi lähteä uudistamaan omaa toimintaansa ja sitä kautta koulun toimintakulttuuria. Vaikka asiat olisivat uusia, on tärkeää nähdä oleellisin. Hyvä pedagogiikka ymmärtää toiminnan ja oppimisen suuria periaatteita. Kyse ei siis ole vain laitteista tai teknologiasta itseisarvona.

Tiina Jääskeläinen Vuorenmäen esikoulusta Orimattilasta kertoo omasta muutoksen polustaan: "Alun laitekeskeisyys ja oma suunnittelu on muuttunut uskomiseksi prosessiin. Lapset löytävät yhdessä toimimisen tapoja, kun heitä ohjataan siihen. Leikki on noussut ajattelussani yhä tärkeämmäksi ja lasten kuuntelemisen ja havainnoimisen tapa on tärkeämpää. Aiemmin kuvasin enemmän havaintojani, nyt lapset kuvaavat, ja luulen, että suunta on oikea. Luulen, että itse olen kasvanut huomaamaan enemmän lasten prosessia kuin lopputulosta sinänsä."

Tarvitaan kykyä ajatella tavoitteet opetussuunnitelman kautta. Siihen on hyvä löytää oma tulokulma, joka sytyttää. Jääskeläinen kertoo, että hänelle ajatus koetusta OPS:ista on merkityksellinen: Mitä muistamme? Millaisia ovat ne kokemukset ja ne asiat, joita varten ponnistelimme, koska halusimme luoda jotakin yhteistä? Joskus ilmentymismuotona on animaatiot, joskus tarina, joskus juhla. Erityisen tärkeää on laajojen sisällöllisten tavoitteiden keskellä muistaa keskittyä oppimiseen ja sen edistämiseen, ei sisältöjen läpikäymiseen.

Tiina Jääskeläinen kannustaa myös ajattelemaan yhdessä muiden kanssa ja pohtimaan ääneen. Kollegiaalinen tuki samoin kuin johdon tuki ovat muutosten keskellä tärkeitä. Jääskeläinen kannustaa myös verkostoitumaan – niin virtuaalisesti kuin muutenkin. Marja Leena Bilund Rantakylän yhtenäiskoulusta Mikkelistä kannustaa kollegoitaan: "Rohkeasti kokeilemaan oppilaiden kanssa mulimodaalista tuottamista. Turha pelko pois, sillä oppilaat neuvovat sinua, jos et itse vielä osaa jotakin."

Bilundin mielestä opettajat tarvitsisivat uuden oppimisessa enemmän vertaisoppimista, jossa hyviä kokemuksia jaetaan, ja ne jotka jo tekevät voivat kouluttaa omien kokemustensa kautta. Samaa metodia Mikkelin Kalevankankaan koululla on käyttänyt oppilaiden kesken. Vertaisopettaminen, kummioppilaat, ryhmäytymisen keinot ja turvallisen työskentelyilmapiirin luominen vapauttavat oppilaita kokeilemaan omaa oppimispotentiaansa ja pyrkimään yhdessä lähikehityksen vyöhykkeelle – sinne, minne yksin ei yllä, mutta yhdessä osaavamman kanssa yltää.

Oppimisen kokonaisvaltaisiin on tullut tärkeällä tavalla esille kaikissa uusimuotoisia oppimissisältöjä käyttäneissä kouluissa. Digitaalinen oppimateriaali ei saa tarkoittaa niska kumarassa näytön äärellä kyhjättämistä. Mikkelissä Kalevankankaan koululla on huomioitu erityisesti liikunnan tarve ja se, miten sovittaa yhteen digitaalisuus ja kehollisuus. Kokeilun tuloksista uutisoitiin hienosto YLE:n sivuilla 11.12.2015. Liikkumiseen suunnitellussa luokkatilassa myös vertaisopettaminen on luontevaa: "Kokeilu on tuonut opettajalle myös yllätyksiä. Vapauksien lisääntyminen johti siihen, että lapset alkoivat auttaa toisiaan tehtävien teossa ja asioiden ymmärtämisessä. – Kun oppilas selittää asiaa toiselle, jään tarpeettomaksi, ja se on hienointa mahdollista oppimista niin sille, joka opettaa kuin sille, jota opetetaan."

Tarvitaan osaamisen johtamista


Mikkelin Kalevankankaan koulun rehtori ja sittemmin Lappeenrannan Sammonlahden yläkoulun rehtori Vesa Raasumaa on väitöskirjassaan Perusopetuksen rehtori opettajien osaamisen johtajana kuvannut osaamisen johtamisen ulottuvuuksia kouluympäristössä:

Voila_Capture 2014-10-10_09-55-40_ap.png


Sitaatti Vesa Raasumaan väitöskirja s. 301:

"Osaamisen johtamiseen liittyvä tulevaisuus vaikuttaa erittäin haastavalle. Yhteiskuntamme ja sen myötä perusopetuksen koulu muuttaa muotoaan huimaa vauhtia. Kouluissa täytyy löytää uusia keinoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen, erityistä ja tehostettua tukea tarvitsevien lasten ohjaamiseen sekä erilaisissa perheissä ja kulttuureissa kasvavien lasten kohtaamiseen. Tällä hetkellä opettajat näkevät esimerkiksi sen, että kouluissa opiskelee lapsia, jotka viettävät suuren osan koulun ulkopuolisesta valveillaoloajastaan virtuaalimaailmassa. Lähellä on siis se aika, että virtuaalisesta maailmasta tulee monille lapsille aidoin ja todellisin elinympäristö. Myös aikuisten elämänpiiri on monimuotoistunut ja elämän haasteellisuus on kasvanut. Työssäkäyntialueet ovat laajentuneet ja tämän vuoksi perheenjäsenet asuvat arkisin usein erillään toisistaan.

Toisaalta lapset ja aikuiset ovat omaksuneet uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Sosiaalisesta mediasta on tullut osa arkipäivää. Blogien kirjoittaminen, irkkaaminen, hyödykkeiden hankkiminen tietoverkon kautta, skype-puhelut, facebook-verkostoituminen, videoiden jakaminen YouTuben kautta sekä tiedon jakaminen Wikipedian keinoin ovat muodostuneet kiinteäksi osaksi kansalaisten elämää.

Mannermaan (2008, 133–150) mukaan edellä kuvatut osallistumistalouden tunnusmerkit sekä yhteiskunnan monimutkaistumisen myötä syntynyt meritokraattinen asiantuntijavalta näyttävät vahvistavan osuuttaan myös tulevaisuudessa. Toisaalta hänen mielestään meitä odottaa jo seuraava teknologia-aalto, joka hyödyntää uusia bio-, materiaali- ja nanoteknologian innovaatioita luoden pohjaa eri teknologioiden yhdistymiskehitykselle (Mannermaa 2008, 163).

Tästä syystä kokonaisuuksien ymmärtämisestä tulee muodostumaan entistä tärkeämpi osa arkipäivää myös perusopetuksen koulussa ja opettajien osaamisen johtamisessa."


Kysely 2014, toteuttaja Turun aikuislukio


Kysely 2015, toteuttaja Mikkelin lukio